"We are going to die, and that makes us the lucky ones"
Dawkinsin aivopesemänä halusin tutustua miehen ajatuksiin paremmin, joten tein visiitin kirjastoon lainatakseni The Selfish Genen...jota ei sieltä sitten löytynytkään. Kuinka harmillista. Paremman puutteessa lainasin Unweawing the Rainbowin, jossa Dawkins yrittää todistaa vääräksi sen väitteen, että tieto tappaa kauneuden.
Kirjana Anviivinki on ihan kiintoisa, vaikka siitä puuttuukin samanlainen selkeys ja systemaattisuus kuin God Delusionista. Teema pyörii ympäriinsä jotakuinkin kaikkialla, missä tieteellistä tutkimusta on satuttu tekemään. Popularisoituja tiedekirjoja paljon lukeneelle vastaan tuleekin paljon tuttua tarinaa. Toisaalta opin myös ilokseni paljon uutta, lähinnä evoluution ja geenien toiminnasta. Osittain teos on päässyt jo hieman vanhentumaan, sillä esimerkiksi tähtitieteen uusimmat havainnot ja tietotekniikan kehitys eivät kirjoitusaikana olleet vielä näkyvissä.
Tavan tallaajalle voi olla vaikea erottaa astrologinen hölynpöly tieteestä. Muun muassa tämänkaltaisia harhoja Dawkins valottaa. Lisäksi hän kritisoi runouden ja kielikuvien vääränlaista soveltamista tieteeseen. Holtittomat analogiat voivat johtaa ymmärryksen sumentumiseen ja vääriin johtopäätöksiin. Dawkinsille (ja myös minulle) tiede on kaunista. Runoilija John Keats ja kumppanit lynkkasivat esimerkiksi Newtonin, joka heidän mukaansa tuhosi sateenkaaren mysteerin selittämällä sen tieteellisesti. Dawkinsin pointti on se, että universumi on vain kauniimpi, mitä paremmin sitä ymmärtää ja päivittelee, kuinka upeaa runoutta on jäänyt syntymättä sen vuoksi, että runoilijat ja tiedemiehet eivät mahdu useimmiten samaan kahvipöytään.
Tuntuu vain siltä, että Dawkinsin idea on tullut näiden parin kirjan aikana minulle selväksi ja pelkään, että lisälukeminen tuntuisi vain kertaukselta. Voi kunpa löytäisin jonkin syvälle kvanttimekaniikkaan tai astronomiaan sukeltavan teoksen, jossa skipattaisiin ne ilmeisimmät asiat ja selitettäisiin todella, miten maailma toimii. Kokemuksen syvällä rintaäänellä on kuitenkin pakko myöntää, että tällaisia kirjoja ei ole olemassa. Jos näistä asioista haluaa ymmärtää enemmän on pakko opiskella fysiikkaa ja matematiikkaa, joita vastaan minulla ei ole todellakaan mitään, mutta jotka ovat kuitenkin hyvin vaikeita aiheita - olen kyllä yrittänyt parhaani. Jos haluat todella saada pääsi sekaisin, suosittelen ohittamaan päihteet ja menemään yliopistotason fysiikan luennolle.
Dawkins kelpaa kyllä oppaaksi, jos tyytyy vähän vähempään. Tuli kyllä huomattua viikonloppuna, että jotain miehen opeista on tullut omaksuttua. Jutustelin mukavanoloisen tytön kanssa, kunnes tämä kysyä töksäytti, mikä olen horoskoopiltani. Väistin varovasti ja mainitsin, etten usko moiseen. Tyttö sen sijaan alkoi analysoimaan luonnettani ja pohtimaan, josko jokin nouseva merkki sotkee kauriuttani. Sanoin, että oli hauska tutustua, korkkasin oluen ja kävelin auringonlaskuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti