tiistai 22. toukokuuta 2018

Tuomas Kyrö - Kerjäläinen ja jänis

Kerjäläinen ja jänis oli vähän hiljattain lukemani Jumalan sanan kaltainen siinä mielessä, että se oli tuollaista näppärää suomalaisesta yhteiskunnasta kertovaa hassuttelua. Ehkä Kyrön romaanissa on aavistuksen Hotakaista lämminhenkisempi ote tosin, ja pidin kyllä teoksesta. Jotenkin mieli kaipaisi välillä jotain eeppisempää ja satumaisempaa luettavaa arkielämän kommellusten sijaan. Seuraava kirjanikin tosin on vielä samaa sarjaa, mutta jospa seuraavalla kirjastoreissulla tarttuisi mukaan jotain muutakin sorttia.

Pääosassa on romanialainen kerjäläinen Vatanescu, joka tulee Suomeen töihin, siis kerjäämään. Kerjäläisen homma on työtä siinä missä muutkin työt työaikoineen ja työsuhdeaterioineen. Vatanescu kyllästyy hommaan ja lähtee kiertämään Suomea kommellusten seuratessa toinen toistaan. Oikeastaan nyt kun tarkemmin miettii, niin en paljon edes muista yksityiskohtia. Ehkä se on jäänyt päällimmäisenä mieleen, että vaikka menee huonosti niin Vatanescu jaksaa sinnikkäästi uskoa toiveensa toteutumiseen ja ottaa kaiken vastaan, mitä hän joutuu kokemaan. Tavoitehan oli siis saada nappulakengät ostettua pojalle.

Tämä tynkäarvioni hieman hävettää, sillä muistan kyllä nauttineeni kirjasta. Ehkä se, että luin puolet kirjasta junassa yhdeltä istumalta on yksi tekijä, miksi jo näin viikon jälkeen kaikki on unohtunut. Pistää hieman miettimään, mitä järkeä on kuluttaa aikaa lukemiseen, jos kirjoista ei mitään muista. On kai joku sanonta tosin, että eihän kukaan muista, mitä söi pari kuukautta sitten, mutta koostut silti kaikista syömistäsi aterioista tai jotain sinne päin. Lisäksi tuntuu, että aika on tällä hetkellä sen verran kortilla, että itse lukeminen kiinnostaa huomattavasti enemmän kuin bloggaaminen. Pitänee silti pyrkiä jotain aina ylös raapustamaan, näitä vanhoja lukukokemuksia on mukava itse jälkeenpäin muistella, vaikka suuren yleisön suosiota blogini ei olekaan koskaan saavuttanut (joskin ei ollut tarkoituskaan).