sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

George R.R. Martin – A Storm of Swords 2: Blood and Gold

Talvi tullee. Ei ihan vielä, mutta syksyinen meininki Westerosissa alkaa jo olemaan. Tämä sarjan 3 ½. osa tarjoaa kyllä edeltäjiään enemmän shokeeraavia tapahtumia ja hurjempia tilanteita. Eniten dramatiikkaa nähtiin hääjuhlissa, niin Twinseillä kuin King’s Landingissakin. Lordi Freyn bileistä ei voi sanoa muuta kuin, että voi pojat! Ja kuningaskin on taas vaihteeksi kuollut – huikeaa!

Jaime alkaa olemaan jo oikein sympaattinen ja kunniallinen hahmo, vaikka miekkailutreenit miehelle tuottaisivatkin ongelmia. Impin seikkailut pääkaupungissa on tältä osin myös seikkailtu ja jännä nähdä mihin herran tie vie seuraavaksi. Vaikka tapahtumia on älytön määrä ja kynnys petokseen pieni, on hieno huomata, että menneitä ei noin vain kuitata uusien kuvioiden alle, vaan vanhat teemat ovat yhä ajankohtaisia ja niiden merkitystä syvennetään, esimerkiksi Branin puukotus, Tysha ja Jon Arrynin kuolema. Tämä kunnian ja velkojen maksamisen periaate tekee sarjasta mielekkään väkivaltaisen pullistelun sijasta. Jäi vaan hirvittämään, aiheuttaako Tyrionin viimeinen valhe Jaimelle vielä verenvuodatusta tulevaisuudessa.

Littlefinger is back! Kavalampana kuin koskaan. On kyllä paha mennä lajittelemaan häntä ja Varysia perinteisen hyvä/paha kategorian puitteissa. Arya on kova mimmi tappamaan noin nuoreksi. Ja Cleganet? Molemmat kuoleman kielissä, toivokaamme jatkoa heillekin. Jokohan Sansan immenkalvo pian saa kyytiä? Bran muurin pohjoispuolella? Mitä hiivattia siitä oikein tulee?

Pidin Night’s Watchin vaaleista. Vaikka paikka on yhtä taistelukenttää, ei uutta johtajaa nimitetä noin vain jonkin tekosyyn varjolla vaan politiikan sääntöjä noudatetaan orjallisesti. Jon alkaa olla oikea mies ja kypsä määräämään muita. Nyt vaan rauha villimiehien kanssa ja muurin korjaukseen. Stannisin räpistely Blackwaterin tappioiden jälkeen tuntui pakotetulta, mutta uskomaton avunanto pohjoisessa leimautti hänen osakkeensa täysiin liekkeihin. Davosia lainaten: älä yritä valloittaa valtaistuinta pelastaaksesi valtakunnan vaan pelasta valtakunta valloittaaksesi valtaistuimen. 

Aloittelin jo hiljalleen Feast for Crowsia ja tuntuu, että olen monen vuoden tauon jälkeen vihdoin päässyt tilaan, jossa lukeminen aiheuttaa todellisia tunteita, jännitystä ja odotusta. Alussa tutustutaan Oldtowniin, jonka tärkeää roolia jo aiemmin ennustelinkin, sekä upeaan ja ihmeelliseen Dorneen, jonka käärmesuku tullee tuottamaan jännitteitä koko valtakuntaan. Pääsemme myös uusien henkilöiden päiden sisään, kuinka siistiä!

Nyt lukemaan lisää!