maanantai 26. maaliskuuta 2012

Sofi Oksanen - Puhdistus

Vapaan Viron puolesta. Sofi Oksanen on pelottava gootti, mutta minkäs sille voi. Puhdistus ei onneksi kertonut vampyyreistä ja sadomasokismista, vaan kahdesta virolaisnaisesta, joiden elämä on tiettyjen historiallisten seikkojen vuoksi muodostunut tavallista vaikeammaksi. Tavallisissa olosuhteissa en ehkä olisi lukenut tätä, mitä oikeastaan siis en edes tehnytkään: nimittäin kuuntelin sen äänikirjana.

Kuuntelin lenkillä, kuuntelin bussissa, kuuntelin vessanpönttöä kuuratessa. Lukijattaren ääni oli ihan kiva ja eläytyminen uskottavaa. Sisäinen perfektionistini tosin välillä ahdistui, kun en voinut tarkistaa aikaisempia yksityiskohtia. Äänikirjojen kanssa olin siis ennen Puhdistusta neitsyt. Kyllä minä joskus yritin Havukka-ahon ajattelijaa korvien kautta nauttia, mutta ei siitä mitään tullut…tempo tuntui niin hengästyttävän hitaalta. Nyt kävi siis paremmin. 

Kirjan alkupuolella olin hieman hämilläni: kuinkas se Viron historia oikein menikään? Kyllähän sekin tuli selväksi tarinan edetessä. Pääpaino Puhdistuksessa ei ollut kuitenkaan historiallisella dokumentoinnilla, vaan kerronta keskittyi enimmäkseen kuvaamaan virolaisneitojen ajatuksia ja edesottamuksia. Yleisilme teoksessa oli aika harmahtava, paikat olivat vähän rempallaan, eikä ajatuksia kannattanut kovin julkisesti ruveta huutelemaan. Salaisia komeroita, revenneitä sukkahousuja ja valmiiksi pakattuja matkalaukkuja: sellainen oli kylmän sodan aikainen Viro.

Minä, joka yleensä nostan juonen kaiken muun edelle, onnistuin kerrankin nauttimaan vain puhtaasta tunnelmasta. Aliide oli sympaattinen melankolisuudessaan ja niin oli myös Zara haavoittuvaisena kotiinpalaajana. Hans jäi sen sijaan etäisemmäksi. Martinin punasävytteistä päristelyä seurasi sivusta mielellään Aliidea samalla säälien. Ja tätä kaikkea siis saatiin yhtä aikaa useassa eri ajassa ja maailman menossa.

Ajatukseni ovat karkailleet taas vaihteeksi. Oi miksi en päivittänyt blogiani heti kun kirjan luin, nyt on jo liian myöhäistä. Vaikka päivityksiä ei ole viime aikoina paljoa tippunut, ei se silti johdu siitä, että puna-armeija minut vaientanut olisi. Välillä sitä pitää suoda aikaa myös muille velvollisuuksilleni, joista opiskelu ei suinkaan ole ollut näinä päivinä vähäisin.

Elossa siis ollaan, toivokaamme lukurikkaampia viikkoja tästedes. Teaserinä heitettäköön, että tällä hetkellä yöpöydältä (oikeasti lattialta ympäri kämppää) löytyy mm. susien ja leijonien välienselvittelyä (George R.R. Martin), roomalaisnuorukaisen itsensäetsiskelyä (Mika Waltari), symbolien tulkintaa (Dan Brown) ja ”me emme ole virtahepoja”-otuksien seikkailuja (Tove Jansson).

Loppuun vielä nuorisoa lukemaan patistava sitaatti Mark Twainilta: ”Niillä, jotka eivät lue, ei ole minkäänlaista etulyöntiasemaa verrattuna niihin jotka eivät osaa lukea.”