Lampaanliha se on erityinen asia tässä maailmassa. Naudanliha
on parhaimmillaan mainiota, porsaanlihakin suussa sulavaa ja hirvieläimen liha
se vasta hyvää tekeekin. Mutta mikään ei silti vedä vertoja kunnon
lammaspaistille. Ei mies voi sanoa eläneensä, jos ei hän omin käsin ole
teurastanut lammasta suoraan pataan. Tämän tavoitteen täyttämistä varten on
olemassa yksi keino: operaatio Lampaansyöjät.
Sepe ja Valtteri jättävät kaupunkien kiireen taakseen ja
tapaavat Kalajoella, jonka kauniista merenrantamaisemista on hyvä aloittaa
matka kohti pohjoista. Lampaansyöjät on kahden vanhan miehen roadtrip-romaani
luonnon, lampaanlihan ja miehisten ajatusten melskeissä. Totisesti hyvän mielen
kirja. Ei draamaa, ei murheita. Vain rattoisaa törpöttelyä ympäri pohjoista
Suomea. Oi jospa oisin saanut olla mukana.
Harvoin tulee luettua mitään paikallista. Siksi kai
Lampaansyöjät tuntuu niin omalta jutulta, kun miljööt ovatkin paikkoja, joissa
itsekin on tullut aikaa usein tappaneeksi. Kalajoki, Oulu, Ämmänsaari, Kuusamo,
Haaparanta. Sydäntä lämmittää. Kilometrit taittuvat leppoisaan tahtiin ja
ajankululla ei ole piiruakaan merkitystä. Aurinko porottaa kesän viimeisimpinä
hetkinä vielä lempeästi ja Saab katoaa horisonttiin.
Lampaitakin löytyy. Pieni rikos annettakoon miehille
anteeksi, koska aikeet ovat niin hyvät. Pian pata jo poriseekin tai
ulkomongolialainen rosvopaisti kypsyy maakuopassa. Pieni napanderi ja murea
lampaanliha naamaan. Päälle kuppi kahvia. Hyvää tekee.
Mitäs mieltä olet pimpusta? Tämä ja moni muu kysymys
nostetaan pöydälle ja käsitellään perinpohjaisesti. Entäpä jos ihmiset
lisääntyisivät pölyttämällä. Jumalalla pitäisi olla kyselytunti, jossa voisi
selvittää tärkeitä kysymyksiä, kuten milloin ydinsota tulee tai mistä löytyvät
parhaat kalapaikat. Elämänmakuista
puheenpartta ja kokeneiden miesten leikinlaskua.
Huovinen on kyllä taitava kirjailija. Huumori ei ole niin
pinnalla kuin Havukka-ahossa, mutta rytmitys on samantapaista ja sanavarasto on
rikasta. Juttu etenee omaa tahtiaan. Hyvä kirja. Ilmeisesti myös elokuvaversio
on olemassa. Vilkaisin sitä Youtubesta, mutta päätin antaa olla, sillä epäilen
ettei se tavoita samaa tunnelmaa kuin teksiversio. Tosin kuulemma ollut
aikanaan yleisömenestys, minkä seurauksena muutama tosielämän lampaansyöjää on
päättänyt matkia kirjan tapahtumia.
Huovinen, varo! Aion lukea lisää kirjojasi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti