Karl Marx - The Communist Manifesto

”Working men of all countries, unite!”

Historia, tiede ja maailman meno ylipäätään on jaksanut aina kiehtoa minua. Siksi en voinut olla vastustamatta Kommunistista Manifestia, kun se sattui silmiini mobiilikirjastoni näytöllä. Kirja, joka muuttaa maailmaa, on aina hieno juttu. En missään nimessä tahdo silti leimautua miehen ajatusten tukijaksi, sillä hyvistä aikeistaan huolimatta niiden seuraukset ovat surkuhupaisuudessaan järkyttäviä. Mutta näin yleisen ihmettelyn ja sivistyksen kannalta, lukukokemus oli oikein kiehtova.

Kirjana teos on toki aika vaisu. Se ennustaa työtä tekevän luokan vallankumousta ja kehottaa omaisuuden uudelleenjärjestelyyn. Innostus kumpuaakin erityisesti sen vahvasta kytköksestä toteutuneeseen historiaan. Mielikuvitus luo kiintoisan asetelman, jossa olemassaolostaan kamppailevat vanha ja uusi, porvaristo ja proletariaatti, liberalismi ja kommunismi, teollisuus ja käsityö. Neuvostoliiton lippu lepattaa verenpunaisena tuulessa ja kansa nääntyy nälkään leipäjonossa.

Sinällään teemat ovat jokseenkin ajankohtaisia nyky-Suomessakin. Tuloerot ovat kasvamaan päin ja valtiolla on painetta yksityistää palveluitaan enenevässä määrin. Työtä tekevä luokka itsessään on tosin pienempi ja hajanaisempi kuin koskaan, mikä mahdollistaa Kataisen istuskelemisen maan johdossa. Oma poliittiinen kantanikin on melkoisen epäselvä, eikä minulla ole asioista loppujen lopuksi kovinkaan vahvaa mielipidettä. Toki tiedän tarkasti, mitä puoluetta en ainakaan äänestä. Silti, koko poliittinen liikehdintä on vain vuosien tai vuosikymmenten aikaikkunalla tarkasteltavaa touhua ja voidaan kysyä, onko se loppujen lopuksi merkittävää koko maailman historiassa. Meidän elämiimme se varmasti vaikuttaa, mutta niin mielenkiintoista se tuskin ei ole, että sen havainnoimiseen kannattaisi kaikkea mielenkiintoaan uhrata. Maailmassa on niin paljon muutakin, pysyvämpää, aidompaa ja tärkeämpää.

Poliittinen historia siis menettelee, mutta kylläpä tekisi mieli lukea jotain tieteen historiasta. Paljon olen kyllä siitä lukenutkin, mutta aina välikäsien kautta. Nyt vain pitäisi löytää joku historiaa muuttanut tieteellinen teos, joka olisi kiehtova sisällöltään, mutta myös kielellisesti pätevä. Sillä se kai on vain tosiasia, että suurimmat ajatukset on kovin vaikea pukea helposti luettavaan muotoon. Yritinkin vastikään lukea Descartesin Filosofian periaatteita, mutta ei keskittyminen riittänyt. Liian kuivaa minulle. Tämä innostus suuriin klassikkoihin saattaa varmaan ulospäin näyttäytyä jonkinlaisena naiiviutena tai teennäisen aikuismaisena, mutta paskatkos siitä. Minkäs sitä ihminen itselleen mahtaa?