torstai 27. joulukuuta 2012

J. R. R. Tolkien - The Hobbit, or There and Back Again

“In a hole in the ground there lived a hobbit.”

Kuten varmaan merkittävä osa suomalaisista fantasiakirjallisuuden ystävistä myös minä olen Tolkien-fani. Vuosia on kuitenkin päässyt vierimään viime visiitistäni Keski-Maahan. Taru Sormusten Herrasta on se tutuin teos, Silmarillionin olen vaivoin rämpinyt kertaalleen läpi ja Hobitin olen tainnut lukaista niin ikään vain yhden kerran. Kauan odotettu leffa on nyt nähty ja mikäs olisi sen luontevampaa kuin palata Hobitin tapahtumiin myös kirjan kautta. Paljon oli nimittäin päässyt unohtumaan.

Leffa vs. kirja –vertailu ei liene kovin kehittävää, joten sivuuttakaamme se kokonaan. Kirja sen sijaan ei ollut näiden kymmenen vuoden aikana muuttunut mihinkään. Sama jännittävä tarina, samat vekkulit hahmot, sama matka. Nautin kyllä kovasti. Silti, jos järjellä miettii asiaa, nautinto syntyy ennen kaikkea nostalgiasta ja Keski-Maa faniudesta. Huomaan, että on turhaa väkisin yrittää herätellä sisäistä lastaan. Jos sadut eivät kiinnosta, ne eivät kiinnosta.

Juonta tuskin kannattaa kerrata, eiköhän se ole useimmille tuttu. Smaug on tyylikäs vastustaja, vaikka kukistuukin turhan helposti. Paljon jää tavallaan oman mielikuvituksen varaan. Esimerkiksi Lake Townissa vihjataan olevan hallinnollista skismaa, mutta sitä ei sen kummemmin käsitellä. Lukija saa itse syventää tapahtumien merkitystä, jos hän niin haluaa. Episodimaisuus pomppaa näin toisella kerralla esille, vihollisia tarjoillaan jaksottain valmiiksi pureskelluissa paketeissa. Tosin, ehkäpä kirjan edetessä on havaittavissa jonkinlaista tarinallista kypsymistä. Rytmitys tuntuu muuttuvan ja tunnelma tiivistyy. 

Vihaan muuten kotkia. Ne ovat niin ylivoimaisia. Tämäkin aihe on varmasti toisaalla loppuun käsitelty, mutta pakko kommentoida. Miksi Frodo ja kumppanit eivät lentäneet Mordoriin kotkilla? Tai Bilbo Sumuvuorten yli? Kotkat voisivat perustaa Middle-Earth Airlinesin ja ruveta kuskaamaan väkeä ihan työkseen. Vitun kotkat.

Sormuksen tarina jaksaa kiehtoa, mutta kai sitä voisi siirtyä joskus eteenpäin. Song of Ice and Fire on kohta luettu, mutta muuten fantasia on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Oikein hävettää esiintyä fantasian ystävänä, kun todellisuus on aivan toista. Pitäisi etsiä jokin hyvä kirjasarja ja mielellään sellainen, joka on kirjoitettu jo loppuun asti. Valinta on vaikea, tarjonta on niin laajaa ja tuskin kauttaaltaan kovinkaan laadukasta. Kai se on vain jokin valittava.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti