“In a hole in the ground there lived a hobbit.”
Kuten varmaan merkittävä osa suomalaisista
fantasiakirjallisuuden ystävistä myös minä olen Tolkien-fani. Vuosia on
kuitenkin päässyt vierimään viime visiitistäni Keski-Maahan. Taru Sormusten
Herrasta on se tutuin teos, Silmarillionin olen vaivoin rämpinyt kertaalleen
läpi ja Hobitin olen tainnut lukaista niin ikään vain yhden kerran. Kauan
odotettu leffa on nyt nähty ja mikäs olisi sen luontevampaa kuin palata Hobitin
tapahtumiin myös kirjan kautta. Paljon oli nimittäin päässyt unohtumaan.
Leffa vs. kirja –vertailu ei liene kovin kehittävää, joten
sivuuttakaamme se kokonaan. Kirja sen sijaan ei ollut näiden kymmenen vuoden
aikana muuttunut mihinkään. Sama jännittävä tarina, samat vekkulit hahmot, sama
matka. Nautin kyllä kovasti. Silti, jos järjellä miettii asiaa, nautinto syntyy
ennen kaikkea nostalgiasta ja Keski-Maa faniudesta. Huomaan, että on turhaa
väkisin yrittää herätellä sisäistä lastaan. Jos sadut eivät kiinnosta, ne eivät
kiinnosta.
Juonta tuskin kannattaa kerrata, eiköhän se ole useimmille
tuttu. Smaug on tyylikäs vastustaja, vaikka kukistuukin turhan helposti. Paljon
jää tavallaan oman mielikuvituksen varaan. Esimerkiksi Lake Townissa vihjataan
olevan hallinnollista skismaa, mutta sitä ei sen kummemmin käsitellä. Lukija
saa itse syventää tapahtumien merkitystä, jos hän niin haluaa. Episodimaisuus
pomppaa näin toisella kerralla esille, vihollisia tarjoillaan jaksottain
valmiiksi pureskelluissa paketeissa. Tosin, ehkäpä kirjan edetessä on
havaittavissa jonkinlaista tarinallista kypsymistä. Rytmitys tuntuu muuttuvan
ja tunnelma tiivistyy.
Vihaan muuten kotkia. Ne ovat niin ylivoimaisia. Tämäkin
aihe on varmasti toisaalla loppuun käsitelty, mutta pakko kommentoida. Miksi
Frodo ja kumppanit eivät lentäneet Mordoriin kotkilla? Tai Bilbo Sumuvuorten
yli? Kotkat voisivat perustaa Middle-Earth Airlinesin ja ruveta kuskaamaan
väkeä ihan työkseen. Vitun kotkat.
Sormuksen tarina jaksaa kiehtoa, mutta kai sitä voisi
siirtyä joskus eteenpäin. Song of Ice and Fire on kohta luettu, mutta muuten
fantasia on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Oikein hävettää esiintyä
fantasian ystävänä, kun todellisuus on aivan toista. Pitäisi etsiä jokin hyvä
kirjasarja ja mielellään sellainen, joka on kirjoitettu jo loppuun asti. Valinta
on vaikea, tarjonta on niin laajaa ja tuskin kauttaaltaan kovinkaan laadukasta.
Kai se on vain jokin valittava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti