Sain eilen illalla luettua Ibran mahtavan
omaelämäkerran loppuun. Teoksen lopulla Zlatan tekee paluun Ruotsin
maajoukkueeseen ja lupaa, että hänen uransa ei ole vielä ohi. Olin niin
syventynyt lukemiseen, etten tajunnut, että samaan aikaan pelattiin
maajoukkueiden ystävyysotteluita ympäri Eurooppaa. Laskin kirjan käsistäni, avasin
tietokoneen ja menin katsomaan matsien tuloksia. En ollut uskoa silmiäni erään
matsin kohdalla: Ruotsi – Englanti 4-2, Ruotsin maalintekijät Ibrahimovic (20),
Ibrahimovic (77), Ibrahimovic (84), Ibrahimovic (90). Kooste pudotti vielä
pahemmin, neljäs maali oli saksipotku 30 metristä. On vain yksi Zlatan.
Kirja oli kyllä aivan erinomaista luettavaa monella
tasolla. Ensinnäkin miehen tarina on satumainen, kovalla työllä Malmön
slummeista Milanon hotellisviitteihin. Toisaalta kaikki ne mestaruudet,
yksittäiset voitot ja maalit selostetaan elävästi ja näkymä pukukoppeihin,
kentän pinnalle ja pelitoverien ajatuksiin on herkullinen. Kolmantena on
tietysti Zlatanin persoona. Nyt ei puhuta mistään nöyrästä ja vaatimattomasta
työjuhdasta vaan röyhkeästä, aggressiivisesta supertähdestä, joka parkkeeraa
Ferrarinsa vain pääoven eteen ja uskoo aidosti olevansa maailman paras. Moinen
kukkoilu tietenkin periaatteessa ärsyttää minua suunnattomasti, mutta jos
jollakin on siihen oikeus, niin Zlatanilla – hän ei vain puhu vaan myös
voittaa.
Kirja on
kirjoitettu Zlatanin äänellä ja ote on hyvin henkilökohtainen. Hauskoja
yksityiskohtia riittää. Miehen siirto Juventukseen tapahtui niin kiireessä,
että hänellä jäi Hollannin asuntoonsa Xbox kolmeksi viikoksi yksin huutamaan. Hänen
piti ratkaista Italian liigan maalikuninkuus kantapäällään, ennen kuin sai
hymyn nousemaan Mourinhon kasvoille. Hän osti talon, joka ei ollut myytävänä
mistään hinnasta – saman talon, jota hän kadehtien katseli junnuna
lenkkireittinsä varrella. Hän juhlisti mestaruuttaan AC Milanissa potkaisemalla
päähän tv-haastattelussa ollutta Cassanoa. Turha kai luetella tämän enempää,
idea lienee selvä.
Se voima,
joka teki Ibrasta Ibran, kumpusi vihasta. Vihasta, kostonhimosta, näyttämisen
halusta ja revanssin saamisesta. Koko uransa ajan häntä on haukuttu ja
arvosteltu, lapsena parempiosaisten toimesta, myöhemmin lehdistön, vastustajien
ja valmentajien puolesta. Pääteemaksi kohoaa erilaisuus. Ihmisen on oltava oma
itsensä, vaikka muut yrittäisivät alistaa häntä tiettyyn muottiin. Nerous ja
menestys ei kumpua keskinkertaisuudesta.
Tämä on
niitä kirjoja, jotka kannattaa ehdottomasti katsoa YouTuben kanssa. Lähes
kaikki Zlatanin kuvailemat maalit löytyivät videoituna netistä ja ne saivat
syvyyttä, kun luki, millaisia ajatuksia miehen päässä liikkui niitä
tehtaillessa. Menestysvuodet sijoittuvat 2000-luvulle ja sekin lisäsi
immersiota, että moni tapahtumista löytyi omasta muististanikin , esim. Italian
sopupeliskandaalit, nuoren AS Roman kannattajan kuolema, Ruotsin ottelut
arvokisoissa, Barcan penkitys. Tarttumapintaa toivat myös luonnehdinnat miehen
pelitovereista, jotka ovat tuttuja nimiä jokaiselle jalkapalloa seuraavalle.
Tästä sai
kyllä inspiraatiota, huomattavasti enemmän kuin Jobsin vastaavasta. Vastedes on
kai pakko tarkkailla Zlatanin otteita suurennuslasin alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti