Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus

Nautiskelin Christietä äänikirjan muodossa mainion Lars Svedbergin säestämänä. Kirjan valitsin aivan satunnaisesti, koska se oli helposti saatavilla. Melkoinen yllätys olikin, kun eilen aloin googlettamaan arvioita kirjasta. Kävi ilmi, että teoksesta on tehty uusi filmatisointi, jonka ensi-ilta (Amerikassa) on tänään 3.11. Sattumaako? Toisaalta kiinnostaisi nähdä murhamysteeri elokuvissa, mutta pelkään kovasti, että Hollywood-koneisto ei vain ole tarpeeksi herkkä säilyttämään alkuperäisteoksen charmia. Jään odottamaan arvioita ennen kuin teattereihin matkaan. Suomen ensi-ilta taitaa olla marraskuun lopulla.

Luku- tai kuuntelukokemukseni eteni seuraavasti: "Kiinnostava miljöö, mmm, suljettu tila, murhaaja on siis yksi matkustajista, hauskaa ajankuvaa, sekava tapaus kerrassaan ja paljon epäiltyjä, vaikea osoittaa syyllistä, jahas homma etenee, paljastuksia, miksiköhän nämä Christiet ovat niin suosittuja, kohta kai murhaaja jo selviää, hetkinen nyt, MITÄ IHMETTÄ, pyhä isä mitä täällä tapahtuu, Poirot perkele, en tajua vieläkään, aiivaan, aaiiiiivaan, se kyllä käy järkeen :D:D, uskomaton juttu, mahtava kirja!"

Pitää kai lukea enemmän dekkareita. Idän pikajunan arvoitus on Hercule Poirot -romaani, jossa tämä ranskalaisetsivä selvittää omaan verkkaiseen tyyliinsä raiteilla tehtyä murhaa. Christielle ja aikalaisilleen tyypillisesti actionia ei tarvita, on vain mysteeri ja epäillyt, joita haastattelemalla rakennetaan kokonaiskuvaa murhaillan tapahtumista. Christie luo pelin ja asettaa sille säännöt, joiden puitteissa lukija saa arvailla tapahtumien kulkua ja motiiveja. Kukin matkustaja vuorollaan käy epäilyksenalaisena. Peli etenee hiljalleen umpikujaan, tilanteeseen, jossa lukijasta tuntuu, että juttu on mahdoton, mutta tietää samaan aikaan, että silti se jotenkin selviää. Ehkä Christien noudattamat säännöt eivätkään sittenkään kaikki päde...

Kiinnitin lukiessani huomioni muutamaan yksityiskohtaan, jotka lopulta osoittautuivat tärkeiksi. Loppuratkaisu tuli silti totaalisen puskista. Voi toki olla ihan kokemuksen puutetta, että en osaa koskaan näiden dekkareiden arvoitusta itse selvittää. Tässä vaiheessa minun pitäisi kai kritisoida uudempaa jännityskirjallisuutta, joissa viskiin ja naisiinmenevä ex-poliisi mukiloi konnia varjoisilla kujilla. En ole kuitenkaan niitäkään lukenut. Christien maailma on sen sijaan mukavan rauhallinen ja vanhanaikainen. Itse asiassa moni ilmaisu särähtää jopa vähän korvaan, erityisesti stereotyyppiset luonnehdinnat eri kansallisuuksista, yhteiskuntaluokista ja sukupuolista. Ei kannata kuitenkaan triggeröityä, vaan ottaa huomioon konteksti ja kirjan ikä. Lasken itseni melko liberaaliksi tyypiksi, mutta on kiinnostavaa uppoutua toisinaan Christien maailman kaltaiseen konservatiiviseen ympäristöön, jossa nenäliinan kankaan hinta tai englantilaisuus määrittävät ihmisen luonteen.

Vielä anekdoottina mainittakoon, että uuden elokuvaversion Youtube-trailerin suosituimpana kommenttina oli jotakuinkin: "Näyttää aivan Sherlock Holmesilta". On kai vihdoin hyväksyttävä, että sitä on tulossa vanhaksi. Nuoremmalla sukupolvella lienee tuskin minkäänlaista kosketuspintaa siihen kuka on Agatha Christie, Hercule Poirot tai Neiti Marple.