Koulumatikasta saa käsityksen, että matematiikka on kiveen hakattu kasa faktoja. Kotiläksyjä tehdessä ei osaa arvostaa sitä uskomatonta evoluutiota, minkä matematiikka on käynyt läpi vuosituhansien saatossa alkaen kolmion sivuista päätyen äärettömyksiin (ja äärettömyyksiäkin suurempiin äärettömyyksiin). Kokonaisen blogillisen argumentteja voisi tietysti suoltaa myös siitä, onko koulussa opittu kaavojen soveltaminen matematiikkaa alkuunkaan. Sen verran pitänee ottaa kantaa, että leijonan osa matematiikan kauneudesta hukkuu opetussuunnitelmien, taskulaskinten ja koenumeroiden alle.
Matematiikan kehityskulku on upea tarina, joka alkaa arviolta 10000 vuotta ennen ajanlaskun alkua ja jatkuu yhä. Teoreemojen, korollaarien ja todistusten lisäksi pääosassa ovat tottakai myös itse matemaatikot mielenkiintoisine persoonineen. Useimmat heistä ovat monelle vähintään nimeltä tuttuja, ovathan he ikuistaneet nimensä kaavoihin ja vakioihin. Tällaisia ovat esim Newton, Pythagoras, Euler ja Fermat. Näiden lisäksi kirjassa käsitellään esimerkiksi sellaisia nimiä (jotka eivät toki yhtään kalpene aiemmin mainituille), kuten Euclid, Cantor, Gauss, Archimedes, Hippocrates ja Bernoulli. Paljon jäi vielä mainitsematta. Matemaatikot ovat kovia jätkiä! Näiden miesten luovuutta, älyä, sinnikkyyttä, intohimoa ja hulluutta ei voi olla ihailematta.
Dunhamia pitänee myös ylistää siitä, että itse matematiikkaa ei ole unohdettu. Kirja sisältääkin kymmeniä todistuksia, joihin saa kyllä keskittyä välillä ihan tosissaan, ettei putoa kärryiltä. Ehkä aivan ummikolle matematiikan määrä saattaa olla liikaakin, mutta itse koin, että sitä oli juuri sopivasti. Useimpia todistuksia jaksoin seurata ajatuksen kanssa, ehkä Cantorin äärettömyyksien kardinaaliasteet (en tiedä onko tämä oikea suomennos) olivat aavistuksen liian psykedeelisiä. Lukukokemus sai myös pohdiskelemaan omia matemaattisia kykyjäni. Pidin aina matematiikasta ja osasinkin sitä ihan hyvin ainakin koulumenestyksellä arvioitaessa. Yliopistossa tulikin sitten seinä kovaa vastaan ja havahduin siihen miten pintapuolista osaamiseni olikaan. Valmiita kaavoja pyörittelin kyllä näppärästi, mutta jos sain eteeni tyhjän paperin, tuntui kuin olisin eksyksissä synkässä metsässä. Sittemmin alakin on vaihtunut jokseenkin vähemmän matemaattiseen sellaiseen, mutta kiinnostus aiheeseen ei ole mihinkään kadonnut.
Summa summarum. Journey Through Genious on hieno kirja, joka inspiroi, aktivoi älynystyröitä ja sivistää samalla kertaa. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Hyvästä matemaattisesta pohjasta on toki paljon hyötyä, Dunham valaisee kyllä tietä, mutta ei pitele aina kädestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti