Ernest Cline - Ready Player One

Ready Player One on nörttien kirja. Se tursuaa viittauksia 80-luvun videopeliklassikkoihin ja on tarinaltaankin yhtä isoa videopeli koko teos. Juoneltaan se muistuttaa nuorten kirjallisuutta. Onkin vaikea sanoa, kenelle Cline on tämän ennen kaikkea tarkoittanut: kasarinostalgiassa piehtaroiville aikuisille, nykynuorille (jotka, missaavat suurimman osan viittauksista) vai syrjäytyneille oman elämänsä lvl 99 paladineille.

Itse kuulun johonkin näiden kohderyhmien välimaastoon. Kirjan ensikappaleet imaisivatkin minut mukaansa kunnolla. Dystopinen maailma 2040-luvulla, jossa virtuaalitodellisuus on monelle ainoa pakokeino karua elämää. OASIS on massiivinen simulaatio - jonkinlainen sekoitus morppia, kahdeksankymmentäluvun pop-kulttuuria, somea ja nettikauppoja. Kuin totta, mutta parempi resoluutio. OASIS:ssa ylipainoinen akneinen hikikomori voi olla maankuulu FPS-tähti, prostituoitu tai yliopistourheilija.

Jos mietitään tätä päivää, niin Clinen kuvailema virtuaalitodellisuus ei ole kovinkaan kaukainen ajatus. Miljoonat ihmiset tänäkin päivänä rakentavat identiteettinsä pitkälti internetin kautta. Onkin hyvin mielenkiintoinen kysymys, onko elämä virtuaalisesti jotenkin oleellisesti huonompaa kuin IRL. Kukkahattutädit toki päivittelevät, että "pois sieltä koneiden äärestä, menkää ulos leikkimään", mutta onko tällaiselle puheelle paljoakaan perusteita, kun kaivelee hieman pintaa syvemmältä. Jos ihmisiltä nyt vietäisiin netti, tuskin moni tietäisi, miten vapaa-aikansa käyttäisi. Nettiriippuvuus ei ole sairaus, vaan ihmisen luonnollinen olotila.

Tykkäsin kovasti Ready Player Onesta. Osittain se on vähän kankea ja viittauksetkin menevät aavistukset liian kauas historiaan omalla kohdalla. Silti aihepiiri, idea ja tunnelma ovat kunnossa. Tämmöistä lisää, kts!