"Mikään ei kestä ikuisesti, ei edes Oulun pojan erektio."
Sentenced on olennainen osa nuoruuttani. Olen kuitenkin sen verran vähäikäistä sorttia, että havahduin bändin ylivoimaisuuteen vasta poikien jo lapioidessa kuoppaa arkullensa. Yksi livekokemuskin löytyy: hautajaiskeikalle en päässyt, koska se oli K-18, mutta edellisenä päivänä järjestettiin ikärajattomat ruumiinvalvojaiset. Oikeastaan se olikin ensimmäinen keikka jossa ikinä olin, ellei sitten jotain Aikakonetta tai Risto Järvenpäätä lasketa. Hyviä muistoja, tupakansavulla kyllästetty Club Teatria, mustaa fanikansaa ja kaveri tilasi tiskiltä tuopillisen kylmää maitoa. Uskottelenkin itselleni aina, että miesten paras annettiin tuona ensimmäisenä iltana ja seuraavan päivän jäähyväiskeikka meni krapulafiiliksissä.
Olikin ilo ostaa itselle joululahjaksi tarina yhdestä lempibändistäni. Kirja käy kronologisesti läpi miekkosten taipaleen Muhoksen pelloilta maailman metallifestivaaleille. Matka onkin aika täsmälleen sellainen kuin voi kuvitellakin. Pohjoispohjalainen "juodaan viinaa turvat tukossa"- mentaliteetti tuntuu tutulta. Huumeisiin ja naisiin ei kuulemma juuri kajota, uskoisikohan tuota. Bändin jäsenet osaavat olla omia itsejään joka tilanteessa. Ulkopuolisille tämä saattaa toki tuntua puhtaalta vittuilulta.
Riekki keskittyykin kuvailemaan bändin ilmapiiriä ja asennetta musiikkiin ja elämään paljon. Jos kritiikkiä saa esittää, niin olisin kaivannut vielä yksityiskohtaisempaa sukellusta esimerkiksi sanoituksiin ja sävellyksiin ja niiden syntyyn. Toisaalta juurikin Tenkulan pään sisään pääseminen tuskin olisi onnistunut, vaikka mies olisikin ollut haastatteluja antamassa (RIP). Kirja vain vahvisi käsitystäni siitä, että Tenkula kuuluu suurten suomalaisten säveltäjien joukkoon. Itsemurha-metallin sekaan piilotetut melodiat ovat pysyneet piilossa suurelta yleisöltä, mutta metalli oli vain väline miehelle. Mies kommentoikin, että olisi mukavaa tehdä kipaleita vaikkapa TikTakille.
Sentencedin tarina kannattaa ehdottomasti lukea. Vielä enemmän suosittelen tutustumaan bändin musiikkiin. Vaihtelua löytyy alun kuolonkorinoista viimeisempien albumien herkistelyihin. Levyt soimaan ja hirttosilmukkaa virittelemään sitten vain!
Fanille tämän kirjan lukeminen oli yhtä juhlaa, välillä iloista ja välillä surullista. 90-luvun lopulta alkanut fanitukseni ei ole vähentynyt bändin kuoppaamisen jälkeen ja kirjan lukemisen myötä kunnioitukseni bändin jäseniä kohtaan sen kuin vain nousi!
VastaaPoista