keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Douglas Adams - The Hitchhiker's Guide to the Galaxy

"One of the major difficulties Trillian experienced in her relationship with Zaphod was learning to distinguish between him pretending to be stupid just to get people off their guard, pretending to be stupid because he couldn't be bothered to think and wanted someone else to do it for him, pretending to be outrageously stupid to hide the fact that he actually didn't understand what was going on, and really being genuinely stupid."

Minua kummastuttaa, miksi en ole koskaan saanut luettua Linnurata-trilogiaa (viisiosaista sellaista) loppuun. Pääsin viimeksi muistaakseni kakkoskirjan loppupuolelle. Nyt on taas aika yrittää. Ensimmäinen osa oli ainakin juuri niin hauska ja epätodennäköinen kuin muistelinkin.

Tarina alkaa Arthur Dentistä, jonka taloa ollaan purkamassa moottoritieliittymän tieltä. Pian käy kuitenkin ilmi että Maata odottaa tuho samasta syystä - ainoastaan galaktisessa mittakaavassa. Purkumääräykset ovat olleet nähtävillä Alpha Centaurin rakennusvirastossa 50 vuotta, joten maan kansojen on turha näytellä yllättynyttä. Arthur onnistuu kuitenkin liftaamaan pakoon ystävänsä Ford Prefectin ja uskomattoman sattuman avulla (tapahtuman todennäköisyys on 1/2^276709). Hämmentäviä käänteitä on luvassa, kun Arthur, Ford, galaksin kaksipäinen presidentti Zaphod Beeblebrox, kaunis Trillian ja masentunut robotti Marvin matkaavat ympäri universumia.

En tiedä, mistä pidin eniten. Absurdit mittakaavat tavoittavista tilanteista, Adamsin taidokkaasta kerronnasta, maailmankaikkeuden salaisuuksien paljastamisesta vai näsäviisastelevasta, mutta hämmästyttävän älykkäästä huumorista? Teoksesta irtoaisi varmaan satoja lainauksia. Tunnetuin nippelitieto kirjasta lienee varmaan vastaus elämän, universumin ja kaiken perimmäiseen kysymykseen, joka on - SPOILER ALERT - 42.

Adamsin tyyli on omalaatuinen ja kutkuttava. The ships hung in the sky in much same way that bricks don't. Mies ammentaa paljon nörttien ja nörtinmielisten populaarikulttuurista. There's an infinite number of monkeys outside who want to talk to us about this script for Hamlet they've worked out. Välillä meininki on muuten vain hämmentävää, esim. Jumalan argumentoidessa itsensä olemattomaksi tai kaskelotin eksistentiaalisessa pohdinnassa niiden muutaman hetken aikana, jotka sijoittuvat sen olevaiseksi ilmestymisen ja planeetan pintaan iskeytymisen välille. Robotti laskee 597 tuhatta miljoonaa lammasta sekunnissa ennen nukahtamistaan ja vihamielisten muukalaisten sotaretki Maahan päättyy mittakaavavirheen vuoksi ikävästi - pieni koira syö koko laivaston. 

Linnunradan käsikirja liftareille ei tosiaan ole yksi parhaiden lukemieni kirjojen listalle kuulumattomista teoksista. Toivon vain, että saisin luettua sarjan läpi tällä kertaa. Hämärissä muistikuvissani meno muuttui tarinan edetessä aavistuksen levottomammaksi, jos tämä on ylipäätään edes mahdollista. 

2 kommenttia:

  1. Jeees on itekki just miettiny et vois lukee Arthur Dentin seikkailuista!! Tää kirjotus oli hyvin jäsennelty ja hyödyllinen sekä hauska. Tsiigailin muitakin sun kirjotteluja lukemistas kirjoista, ja niist on ollu mulle apua. Keep going!

    VastaaPoista
  2. Suurkiitokset positiivisesta palautteesta! Kiva, että näitä tosiaan joku lukeekin.

    VastaaPoista