“I always do that, get into something and see how far I can go.”
Richard Feynman on 1900-luvun kuuluisimpia fyysikkoja, mutta häneen ei törmää ihan luonnontieteiden peruskursseilla. Miehen erikoisalaa on kvanttisähködynamiikka (QED), joka poikikin hänelle mm. Nobelin palkinnon. Feynmanille tyypillisesti teorian keksiminen oli vaivatonta, mutta palkinnon vastaanottaminen sen sijaan täyttä tuskaa. On hauska huomata, kuinka auktoriteettikammo ja ilkikurisuus voivat saada yhden historiamme terävimmistä kavereista harjoittelemaan, portaiden laskeutumista takaperin hyppäämällä - vain, jotta hän saa näpäytettyä juhlaväkeä rikkomatta tiukkaa etikettiä.
Kyseessä on siis Feynmanin omaelämäkerran kaltainen kokoelma juttuja hänen elämästään. Usein hän huomaa olevansa tilanteissa, joihin hänen ei pitänyt joutua. Soittamassa bongoja balettiesityksessä, nukkumassa yliopiston sohvalla ja puhumassa asioista, joista hänellä ei ole pienintäkään käsitystä. Jollain kummalla tavalla hän saa aina käännettyä tilanteen edukseen - tuurilla, järjenkäytöllä tai röyhkeydellä. Hänellä on oma tapansa katsella maailmaa.
Tällaista kirjaa olenkin kauan etsinyt! Mielenkiintoista tiedettä atomipommien suunnittelemisesta aineen olemuksen tutkimiseen, lukkojen tiirikointia, muurahaisten jekuttamista, radioiden korjaamista ja kaikki tämä höystettynä huumorilla, joka kumpuaa totudessa pysymisestä ja tinkimättömyydestä. Feynman on käytännön pilojen mestari. Hän on kuin innokas lapsi, joka ei vielä ole hukannut ihmettelyn kykyään.
Feynman käsittelee kassakaappeja samoin kuten matemaattisia kaavojakin. Hän tykkää räplätä niitä. Lukot eivät aukea jonkin erityisen lahjakkuuden avulla, vaan niillä leikkimisellä ja periksiantamattomuudella. Fysiikan lait eivät putkahda hänen mieleensä kuin tyhjästä. Sen sijaan hän vääntelee ja kääntelee niitä, keksii omia symboleitaan ja menetelmiään, huvittelee niiden kanssa, todistaa kaiken itse alusta alkaen välittämättä ammattimiesten opeista ja kuvittelee mielessään mitä moninaisempia reaalimaailman analogioita tehdäkseen asiat itselleen selväksi. Tämä lähestymistapa närkästyttää monia, mutta se toimii. Hän huomaa heti virheet muiden päättelyssä, koska tuntee yhtälöt kuin omat taskunsa.
Teeskentelijät saavat Feynmanilta huutia - niin Brasilian tieteenopetus, lautakuntien pönöttäjät kuin seurapiirien tyhjäntoimittajatkin. Ylipäätään ihmiset, jotka puhuvat asioista vaikeilla termeillä ja itsensä ylentäen. Kirja vilisee myös kuuluisia tiedemiehiä Einsteinistä lähtien, kaikki erilaisia persoonia. Feynmanin elämä on valtavan hienoa.
Ei meinaa asteikko riittää teosta arvioidessani. Parhaita kirjoja koskaan! Se sai minut tajuamaan, millaisia seikkailuja ihminen voi kokea vain heittäytymällä rohkeasti mukaan. Täydet pisteet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti