"In the beginning was simplicity."
Evoluutiopitoista tekstiä taas vaihteeksi. Nyt pääosassa seikkailee geeni, jonka silmien kautta pääsemme kummastelemaan maailman menoa. Päähenkilömme ei kuitenkaan ole perinteinen prinsessoja pelastava pyyteetön sankari vaan itsekäs lurjus, joka ei kaihda hämäräperäisimpiäkään keinoja kuolemattomuutta tavoitellessaan.
Dawkinsin kynä on pelottavan terävä. Ilmeisesti juuri The Selfish Gene on onnistunut nostattamaan kunnon myrskyn tietyissä piireissä. Elämässä Dawkinsin mukaan ei ole tilaa hyvyydelle. Luonto on täynnä oman etunsa tavoittelijoita, petkuttajia ja kelmejä. Teosta on virheellisesti tulkittu jonkinlaisena elämänoppaana, mitä se ei missään nimessä ole. Sen sijaan The Selfish Gene on todella kiehtova kirja, jota lukiessa ei malta pysyä penkillä.
Sisältöön en pureutune tällä kertaa kovin syvästi. Kirjassa käydään läpi lukuisia ilmiöitä luonnosta ja pohditaan miten itsekkään geenin teoria ne selittää. Toisinaan ajatusrakennelmat ja matematiikkaan pohjautuvat mallit ovat niin nerokkaita, että kuulee, kuinka aivot raksuttavat päässä. Dawkins kuroo DNA:n ja yksilön välisen kuilun umpeen ja näyttää, miten jostakin yksinkertaisesta voi tulla uskomattoman monimutkaista.
Eräs asia pistää silmään rivien välistä. Lukiessa tulee tunne, että tämä ei ole vain Dawkinsin teos, vaan koko tiedeyhteisön ääni puskee hänen sanojensa läpi. Enkä puhu mistään yksimielisestä hymistelystä, vaan myös soraäänistä ja vahvasta kritiikistä. Tuntuu, että seuraisin älykästä dialogia. Parasta antia onkin lopussa oleva kommentit, jotka on lisätty toiseen painokseen vajaa kymmenen vuotta kirjan julkistamisen jälkeen. Niissä Dawkins paljastaa uusia teorioitaan tukevia, mutta myös vastaan asettuvia havaintoja, vastaa kollegoidensa kritiikkiin ja myös myöntää, missä kohdissa näin jälkeenpäin on huomannut olevansa väärässä. Tieteen tekeminen näyttää todellakin olevan ryhmätyötä, jossa eivät henkilökohtaiset näkemykset paljoa paina, jos faktat eivät ole kunnossa.
Omasta puolestani pitää sanoa, että geenien toiminta on mielettömän mielenkiintoista. Kuinka pätkä kemiallista koodia voi aiheuttaa mitä mielikuvituksellisimpia ilmiöitä ajan kuluessa osallistumatta aktiivisesti tapahtumien kulkuun? Tämä prosessi on niin hienovarainen, että maalaisjärkeen turvautuminen ei pitkälle riitä. Luonnossa mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Tämä kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti