sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Tommi Liimatta - Jeppis 2

Velvollisuuksieni vuoksi asustelen tällä hetkellä vieraalla paikkakunnalla. Hieman nukkavieruna pitämäni kaupunginkirjasto paljastuikin mainioksi paikaksi, kun huomasin, että rakennuksessa onkin laaja yläkerta. Kotikaupunkini kirjaston Jeppis Kakkoset olivat tavoittamattomissa pitkähkön varausjonon päässä, mutta täällä ilahduin nähdessäni ala-asteikäisen Tommin hymyilevän uutuushyllystä. Piti hommata kirjastokortti ihan tätä teosta varten.

Lumilinnaleikit jatkuvat. KISS saa väistyä Deep Purplen, Beatlesin, Jimi Hendrixin ja Doorsin tieltä. Toisten musiikkimaku kulkee nykyaikaan päin, Tommi sen sijaan peruuttaa kohti rokin alkulähteitä. Pimeäpiilonen, majanrakentelu ja legoleikit vähitellen jäävät taka-alalle, kun murrosikä huomaamatta ilmoittelee tulostaan.

Nuoren muusikon hapuileva startti on hyvin mielenkiintoista luettavaa. Mankalle nauhoittuu kunnianhimoisia teoksia, vaikka soittotaitoa ei ole nimeksikään. Kova asenne ja ölinän määrä on tärkeintä. Liimatalla lienee kasettikaupalla materiaalia, josta hän ammentaa romaaniinsa nauhoitussessioihin uskottavaa sisältöä. Soittotaidot kehittyvät hiljalleen. Kitaransoiton opettelu on muuten mahtavaa hommaa, varsinkin alkuvaiheessa. Kun teoria ja otteet pikkuhiljaa kohtaavat, tuntee siinä kyllä oikeasti oppimisen iloa, muistan hyvin sen ajan miten omatkin päämäärättömät rämpyttelyni alkoivat vähä vähältä muodostua musiikin kaltaiseksi.

Kirja kuvaa myös hienosti lapsuuden ja nuoruuden välistä epävarmaa ja hämmentävää aikaa. Entä jos pallit eivät kasvakaan ikinä? Kiusataanko yläasteella? Jännittävintä tietysti on huomata tyttöjen olemassaolo. Vaikka poikien puheissa nussiminen ja anaaliseksi on arkipäivää, ovat tosielämän kohtaamiset tyttöjen kanssa kömpelyydessään jotain aivan muuta. 

Ennen kaikkea Jeppis 2, kuten edeltäjänsäkin, loistaa teeskentelemättömyydellään. Se on suora kuvaus nuoren pojan arjesta ilman mitään kantavaa juonta. Eihän ihmisen elämä ole mikään elokuva, jossa kohtaukset seuraavat punaista lankaa, vaan sekalainen joukko koulupäiviä, yökyläilyitä, Aku Ankan-taskareita, "mitäs jätkät, munanpätkät"-tyylisiä sutkauksia ja virheiden bongaamista livealbumeilta. Tämän lisäksi Jeppis 2 on myös karun kaunista ajankuvausta 80-luvun lopun Suomesta ja Pietarsaaresta. 

Kävin kesällä Absoluuttisen Nollapisteen keikalla, kättelinkin Liimattaa ja taisin kehaista ensimmäistä Jeppistä. Miekkoselta tuli myös soololevy ihan vastikään - pakkohankinta. Spotifyssa on myös Absojen demokasettiäänityksiä ysärin alusta, joiden avulla saa konkretisoitua sitä, miltä The Fireballs, TLO, AIV tai muut poikien bändit ehkä kuulostivat. Kirjassa muuten Jussi tokaisee "tuli vain mieleen, että olisi kiva tehdä kaikenlaisia rakennuksia" ja saman lauseen saattaa bongalta Absojen ensimmäiseltä (?) levyltäkin. 

Mahtava teos! Päässä soi nyt Käy vessassa, Sadepäivä ja Shit's Flames. En olekaan aiemmin tykännyt biiseistä kuulematta niitä kertaakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti