Mika Waltari - Valtakunnan salaisuus

Eletään kevättä 30 jKr. Markus Mezentius Manilianus, vauras roomalaismies, jättää taakseen Aleksandrian ihmeet ja matkaa Jerusalemiin tutkittuaan ikivanhoja juutalaisten ennustuksia. Perille hän saapuu kreivin aikaan päästen sattumalta todistamaan, kuinka Jeesus Nasaretilaista paraikaa ristiinnaulitaan. Viimeistään Jeesuksen ylösnoustessa hänelle käy selväksi, että Jumalalla taitaa olla näppinsä pelissä. Tästä alkaa suuri salapoliisityö: kuka Jeesus oikein oli, mikä on hänen saarnaamansa valtakunnan salaisuus ja kuinka sinne pääsee?

Markuksen matkassa tapaamme tuttuja Raamatun henkilöitä Maria Magdalenasta pyhään Pietariin. Heitä kuulustelemalla Markus vähitellen alkaa ymmärtää Messiaaksi kutsutun kansankiihottajan opetuksia. Tutkimuksia tosin vaikeuttaa se, että opetuslapset eivät katso hyvällä ulkomaalaisen sekaantumista heidän uskonasioihinsa. Epävarmuus painaa jokaisen mieltä. Jeesuksen kuoltua vahvimmankin usko joutuu koetukselle ja turhautuminen purkautuu kullakin omalla tavallaan. Levottomuus painaa Markuksenkin mieltä ja eteenpäin häntä kannustavat ainoastaan satunnaiset toivon siemenet, jotka herra kylvää hänen tielleen. 

Uskonnontunneilta tuttujen tapahtumapaikkojen ja henkilöiden lisäksi  tuttuja ovat myös Jeesuksen opetukset. Käännä toinenkin poski, tee muille se minkä haluat itsellesi tehtävän, rakasta vihamiestäsi, jne. Ihan hyviä elämänohjeita teoriassa. Käytäntöön soveltaminen onkin sitten oma ongelmansa, minkä Markuskin saa tuta. Synnintekijänä Markus on kyllä maltillisempi kuin hänen toverinsa Waltarin muista romaaneista. Naisten kanssa huvittelu ei miestä maita, vaikka tarjontaa olisi runsain mitoin. Pahimmat irstailut ovat jo jääneet taa – ainostaan vanha rakkaus Tullia, jolle Markus kirjeensä omistaa, vielä kaihertaa miehen mieltä.

Aihepiiri on siis melko eeppinen. Kuitenkin omaan makuuni meno on aavistuksen liian uskonnollissävytteistä. Ei Waltari saarnaa tai tuputa  uskontoa, vaan jopa piikittelee kirkkoa kuvaamalla, kuinka eksyneiltä hyljätyksi joutuneet opetuslapset vaikuttavat. Näiden yksinkertaisten kalastajien tehtävähän on laittaa alulle ensimmäinen seurakunta, josta tulee sittemmin muodostumaan koko länsimaisen sivistyksen kivijalka. Että aikana tarkkana saavat kaverit olla sanavalintojensa kanssa, jotta Jeesuksen tahto oikeimmin kävisi ilmi.

Päähenkilön rooli on siis vähäisempi ja hänen  persoonansa värittömämpi kuin mihin Waltarin kanssa olen tottunut. Enemmänkin Markus on vain linssi, jonka läpi peilaamalla Waltari yrittää kuvata ajan henkeä, ihmisten tuntoja ja sitä kuohuntaa, jonka juutalaisten kuningas teoillaan nostattaa. Jeesuksen ja hänen seuraajiensa ihmeille annetaan useimmiten jokin järkeenkäypä vaihtoehtoinen selitys , mutta selkeästi mukana on yliluonnollista säpinää ja valkeutta,  joka saisi Newtonin ja kumppanit pillastumaan haudoissaan. Sokeat saavat näkönsä, rammat nousevat ja kävelevät ja kivet muuttuvat juustoksi – David Copperfieldkin lienee kateellinen.

Kirjan yleistunnelma oli odottava. Satunnaiset maisemakuvaukset toimivat yllättävän hyvin. Hauskimpana elementtinä oli kenties juutalaisten omituinen luonteenlaatu, heidän ahneutensa, turhan vakava suhtautumisensa uskonasioihin ja änkyrämäisyys, joista Waltari ammensi koomisia asetelmia. ”Kyllä te nyt syljette muukalaisten jalkoihin, mutta vielä koittaa aika, jolloin koko maailma sylkee juutalaisten jalkoihin”, kuuluu en-nyt-muista-kenen sittemmin toteenkäyvä ennustus. Periaatteessa teos asettuu vakavuudessaan jonnekin Karvajalan ja Angeloksen välimaastoon. Vangit kilpailevat kahleidensa koossa ja kerjäläinen kiroaa kurjan kohtalonsa jouduttaan Jeesuksen parantamaksi (terveiden on laitonta kerjätä, joten miehen ainoa elinkeino tulee mahdottomaksi) – waltarimaista huumoria ei ole kokonaan siis unohdettu.

Sen pituinen se. Top-kymppiin ei siis päästy tällä kertaa, mutta minkäs teet. Jatko-osaa toki pukkaisi nimeltään Ihmiskunnan viholliset. Jonkun arvostelun mukaan teos sisältää vähemmän kristillistä lätinää, enemmän Rooman irstaita nautintoja ja on pääasiassa sattuman johdattamaa seikkailua Välimeren ympärysmaissa. Sopii minulle mainiosti!