Italo Calvino – Jos talviyönä matkamies

Suosikkikirjailijani Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies koki käsissäni surullisen kohtalon. Kirjaparka sai viettää yksinäiset pari kuukautta alahyllyllä kesken jääneenä, ennen kuin puoliväkisin luin loputkin siitä. Minulla oli kovat odotukset kirjaa kohtaan. Olin kuullut siitä pelkkää hyvää, tosin tyylilajia en tiennyt. Calvinon galaksit räjäyttävä Kosmokomiikkaa kuuluu lempikirjojeni joukkoon (suosittelen!) ja toivoin saavani sille seuraa matkamiehestä. Ei kai tässä auta enempää kierrellä ja kaarrella. Myönnän, Jos talviyönä matkamies meni valitettavasti puhtaasti yli alitajuntani.

Sisäkannessa mainitaan kirjan olevan ”hersyvän hauska”. Hetkinen nyt, olenko huumorintajuton vai miksi minua ei naurattanut? Calvino leikitteli sanoilla, lauseilla, ajatuksilla, rakenteilla, käänteli ja väänteli niitä nurinkurin. Metatekstiä riitti, eikä siinä mitään, ajatus oli ihan kiehtova. Mutta todellakin vasta puolivälin tienoilla aloin ymmärtää, että tätähän kuuluisi lukea hymyssä suin, eikä ärtyneenä moniulotteisen kertojan ja uusien tarinoiden hämmentämänä. Hersyvän hauskaa on se, kun Kosmokomiikassa universumin ainoa siivooja valittaa töiden puutetta singulariteetissa. Tässä tapauksessa hauskanpitoa saa etsimällä etsiä rivien väleistä, niiden takaa ja ennen kaikkea niiltä täydellisiltä kirjoittamatta jääneiltä riveiltä.

Luen, luet, lukee, luemme, luette, lukevat. Kuka lukee ja miksi? Ja ennen kaikkea mitä? Onko pakko lukea? Teemana on lukeminen, tuo kirjoittamisen hyvä kaksoisveli. Lukija, siis Sinä, saat eteesi kymmenkunta romaanin alkua löyhään kehyskertomukseen nivottuna. No mikäs siinä, jos pätkät ovat mielenkiintoisia ja riittävän erilaisia. Mutta ei. Senkin uhalla, että paljastan olevani kirjallisuudesta mitään tietämätön moukka, väitän, että joka ainoa katkelma oli kuin toistensa kopio. Odotin scifiä, kauhua, romantiikkaa, modernismia, mutta sain kymmenen annosta tuota masentavaa tyylilajia, jota kuvailisin nimellä ”väistyviä katseita, sanomattomia lauseita ja pölyisiä kujia pysähtyneessä ajassa”. Vai mitä voi odottaa esimerkiksi romaanilta nimeltään Katsoo alas tiivistyvään varjoon?

Olen huono lukemaan kirjojen alkuja. Jos ensimmäisellä sivulla esitellään tusina hahmoa ja paikannimeä, ovat ne viimeistään sivulla 4 jo vaipuneet kauas unholaan. Siksi minun oli vaikea hypätä aina vain uuteen tarinaan, varsinkin kun aivoni viipyivät vielä edellisen teeman kontekstissa. Positiivisena muistikuvana mieleeni jäi tarinan alku kahdesta kirjailijasta, ahdistuneesta ja tuotteliaasta, tarkkailemassa toisiaan. Ehkä tämän tarinan aikana kohosin astetta ylemmälle ymmärryksen tasolle, ja kykenin vastaanottamaan paremmin Calvinon tavoittamattomista sfääreistään lähettämää sanomaa. Loppuratkaisu sentään kokosi koko teoksen hapuilevat säikeet yhdeksi aukottomaksi ketjuksi palkiten lukijan sinnikkyyden. No ei vaiskaan, vaan se täytti sen tehtävän, mitä aavistelinkin – eli ei yhtään mitään.

Kenties tämä on sitä korkeakulttuuria. Kirjailijoiden keskinäistä leikinlaskua. Kirjallisuuden opiskelijan märkä päiväuni. Kapinallinen vastalause itse kirjallisuutta, kirjoja, lauseita, sanoja, kirjaimia, ties vaikka koko kieltä vastaan. Tai sitten vain viatonta hassuttelua, joka avautuakseen vaatii avointa mieltä ja intohimoisen suhteen lukemiseen. Monta lausetta jäi ilmaan riippumaan vailla vastausta, kun en löytänyt niihin kiinnekohtaa omasta lukijaminästäni. Ehkä joku ymmärtää minua paremmin, mitä Calvino halusi sanoa kaiken tuon kiusoittelun takana. Pientä sisäistä mielihyvää koin kuitenkin tunnistaessa Dostojevski-viittauksen. Luetun ymmärtäminen on haastava laji.

Eipähän jäänyt kuitenkaan kesken! Olen iloinen. Eikä Calvinoa ole syytä tuomita yhden harhalaukauksen perusteella, kyseessä on hieno kirjailija. Jotta arvostelulle saataisiin vielä sopivan epäjohdonmukainen lopetus, paljastan, että minulla menevät aina käsittelemämme Jos talviyönä matkamies ja vielä lukematon Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi sekaisin. Taitaa johtua molempien kipeästi verbiä huutavasta olemuksesta. Calvino on toistaiseksi loppuun käsitelty. Mutta pelko pois, jatkoa on jo tulossa…