maanantai 9. joulukuuta 2013

Suzanne Collins - The Hunger Games

"Effie Trinket crosses back to the podium, smoothes the slip of paper, and reads out the name in a clear voice. And it's not me."

Pitkästä, pitkästä aikaa tuli vastaan kirja, jonka lukemista ei vain voinut lopettaa. Luin Nälkäpelin kahdelta istumalta sydän pamppaillen ja kädet hioten. Ennakkoluulot murskautuen. Parasta on tietää, että tätä herkkua on vielä lisää kahden kirjan verran!

Kirjan maailma on raadollinen. Luokkaerot ovat suurempia kuin Kokoomuksen Suomessa konsanaan ja pelottavin muistutus tästä on Nälkäpeli, tosi-tv-tyyppinen selviytymistaistelu, jossa 24 nuorta lähetetään ääriolosuhteisiin tappamaan toisiaan. Kirjan pohjavire kaiken sen eloonjäämiskamppailun takana on uhkaava ja sairas. Ihmiskunnan arvot ovat niin vääristyneet kuin vain voi olla. Köyhässä kanssa kytee kuitenkin vaimea vallankumouksen liekki, joka mitä luultavimmin roihahtaa täyteen paloonsa jatko-osissa.

Itse Nälkäpeli on kutkuttavan kiehtova ja raaka mittelö. Kilpailijoiden arvonta on vinoutunut: mitä köyhempi olet, sitä todennäköisemmin nimesi löytyy lapusta. Toisaalta taas rikkaampia nuoria koulutetaan varta vasten tappajiksi, jotka näkevät kilpailun kunniatehtävänä. Voittajaksi voi selvitä monenlaisin strategioin: olemalla vahva taistelukone, näkymätön piiloutuja, taitava ruoanhankkija tai älykäs taktikko. Taisteluareena on jo itsessään kuolettava myrkkykasveineen, miinoineen, mutantteineen ja tulimerineen. Kun katsojat tuntuvat tylsistyvän löytyy tuottajilta aina kikka, esimerkiksi sääolosuhteiden kontrollointi, jolla tv-ruutuun tuodaan toimintaa, draamaa ja verenvuodatusta.

Kaikkein vaarallisimpia ovat tietysti kanssakilpailijat. Heidän tehtävänään on tappaa, joko puhtaasta tappamisenhalusta tai olosuhteiden pakosta. Tilannetta mutkistavat liittoutumat, areenalta löytyvät resurssit, sponsoreiden lahjoitukset ja omantunnon tuskat. Tuntui, että pelkäsin pelin yllätyksiä enemmän kuin kirjan päähenkilö Katniss. Peetasta en niin välittänyt ja katsojien vuoksi puoliksi näytelty romanssi oli vähän kömpelösti toteutettu. Toisaalta taas Ruen kuolema oli aidosti surullista. Pelkkä tarkka nuolikäsi ei vielä voittoa takaa, vaan peliä ja pelaajia on osattava lukea.

Kirja etenee hyvin vauhdikkaasti ja on helppolukuinen. Silti rivien välistä tuntuu löytyvän toisinaan jotain syvällisempääkin. Ennen kaikkea Collins on onnistunut luomaan vaikuttavan maailman, jonka sääntöjä lukija ei aluksi tunne, mutta joka vähä vähältä paljastaa todellisen luonteensa. Jos YLE ottaisi Nälkäpelin ohjelmistoonsa, taitaisivat katsojaennätykset murskautua. Ohjelmatiedoissa olisi toki varoitus: "Voi sisältää lapsille sopimatonta materiaalia". Tätä tuskin tullaan näkemään, sillä Nälkäpeli rikkonee kaikkia mahdollisia ihmisoikeuksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti