sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Veikko Huovinen – Lampaansyöjät


Lampaanliha se on erityinen asia tässä maailmassa. Naudanliha on parhaimmillaan mainiota, porsaanlihakin suussa sulavaa ja hirvieläimen liha se vasta hyvää tekeekin. Mutta mikään ei silti vedä vertoja kunnon lammaspaistille. Ei mies voi sanoa eläneensä, jos ei hän omin käsin ole teurastanut lammasta suoraan pataan. Tämän tavoitteen täyttämistä varten on olemassa yksi keino: operaatio Lampaansyöjät.

Sepe ja Valtteri jättävät kaupunkien kiireen taakseen ja tapaavat Kalajoella, jonka kauniista merenrantamaisemista on hyvä aloittaa matka kohti pohjoista. Lampaansyöjät on kahden vanhan miehen roadtrip-romaani luonnon, lampaanlihan ja miehisten ajatusten melskeissä. Totisesti hyvän mielen kirja. Ei draamaa, ei murheita. Vain rattoisaa törpöttelyä ympäri pohjoista Suomea. Oi jospa oisin saanut olla mukana.

Harvoin tulee luettua mitään paikallista. Siksi kai Lampaansyöjät tuntuu niin omalta jutulta, kun miljööt ovatkin paikkoja, joissa itsekin on tullut aikaa usein tappaneeksi. Kalajoki, Oulu, Ämmänsaari, Kuusamo, Haaparanta. Sydäntä lämmittää. Kilometrit taittuvat leppoisaan tahtiin ja ajankululla ei ole piiruakaan merkitystä. Aurinko porottaa kesän viimeisimpinä hetkinä vielä lempeästi ja Saab katoaa horisonttiin.

Lampaitakin löytyy. Pieni rikos annettakoon miehille anteeksi, koska aikeet ovat niin hyvät. Pian pata jo poriseekin tai ulkomongolialainen rosvopaisti kypsyy maakuopassa. Pieni napanderi ja murea lampaanliha naamaan. Päälle kuppi kahvia. Hyvää tekee.

Mitäs mieltä olet pimpusta? Tämä ja moni muu kysymys nostetaan pöydälle ja käsitellään perinpohjaisesti. Entäpä jos ihmiset lisääntyisivät pölyttämällä. Jumalalla pitäisi olla kyselytunti, jossa voisi selvittää tärkeitä kysymyksiä, kuten milloin ydinsota tulee tai mistä löytyvät parhaat kalapaikat.  Elämänmakuista puheenpartta ja kokeneiden miesten leikinlaskua.

Huovinen on kyllä taitava kirjailija. Huumori ei ole niin pinnalla kuin Havukka-ahossa, mutta rytmitys on samantapaista ja sanavarasto on rikasta. Juttu etenee omaa tahtiaan. Hyvä kirja. Ilmeisesti myös elokuvaversio on olemassa. Vilkaisin sitä Youtubesta, mutta päätin antaa olla, sillä epäilen ettei se tavoita samaa tunnelmaa kuin teksiversio. Tosin kuulemma ollut aikanaan yleisömenestys, minkä seurauksena muutama tosielämän lampaansyöjää on päättänyt matkia kirjan tapahtumia.

Huovinen, varo! Aion lukea lisää kirjojasi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti