torstai 25. toukokuuta 2023

Sekalaisia luettuja

Kirjablogisteluni on ollut tauolla pidemmän aikaa. Suurin syy lienee kirjoitusinnon puute. Lukemisen määräkin on kai laskenut. Kuuntelen nykyään aivan liikaa podcasteja. Ajattelin kuitenkin listata tähän luettuja teoksia ihan vain dokumentaatiosyistä. Ken tietää, jos blogi-intoilu vielä palaisi. 

Terry Pratchett - Mort, Sourcery, Wyrd Sisters, Pyramids, Guards! Guards!, Eric ja Witches Abroad. Enemmän ja vähemmän hyviä Pratchetteja. Tämäkin projekti on taas tauolla. Välillä tosi nokkelaa, välillä liian kaoottista. Haluan uskoa, että laatu vielä paranisi myöhemmin.

Naomi Klein - No Logo. Tällainen moderni ei-fiktiivinen "klassikko" oli jäänyt lukematta. Teksti tuntui relevantilta, vaikka maailma on aika radikaalisti muuttunutkin jo kirjan julkaisuhetkestä. Vihaan mainontaa yli kaiken, joten samaistun Kleiniiin ja sisäinen pieni anarkistini intoutuu tällaisesta julistamisesta. Varmaan syy esim. sille, miksi Elokapinan hipit ja laittomien käyttöhuoneiden pystyttäjät saavat sympatiani.

Sami Lopakka - Loka. Loka on henkistä jatkoa Marrakselle. Tarina kertoo kolmesta alkoholiin menevästä miehestä. Röpöttelyn lisäksi miesten kohtaloita yhteen nivoo maskuliininen, uskaltaisinko jopa sanoa, hienovaraisen homoeroottinen kuvasto. Kirjassa ei liene sivuakaan, jolla ei mainittaisi miehen sukuelimiä. Aivan mainio, hauska ja erittäin karu!

Tommi Liimatta - Rollo, Hautajaiskengät. Jokaisen itseään kunnioittavan absofanin on luettava Rollo. Sen lisäksi, että kirja selostaa äärimmäisen yksityiskohtaisesti bändin alkuvuosien tarinan, on se aivan ainutlaatuinen ikkuna ysärin alkupuolen Suomeen. Vihaan, kun elämäkerroissa monesti ei pureuduta itse substanssiin. Tästä ei voi Rolloa syyttää. Kirjassa tarkastellaan bändin musiikin ja lyriikoiden syntyä sellaisella tarkkuudella, että heikompia hirvittää. Must read! Hautajaiskengät oli tosi kaunis ja tunnelmaltaan levollinen katsaus Kainuun metsiin, sukulaisuuteen, alkoholismiin ja kuolemaan. Kirja kosketti kovasti ja sai minut ajattelemaan lapsuuteni kesiä mummolassa, mökkireissuja Kainuuseen, saunan sytyttämiseen liittyvää jännitystä (sitä häpeää, jos ei sytykään!), sitä kuinka pihassamme oli pyörivä pyykkiteline, jonka olin unohtanut, sukulaisten maneereja, omaa alkoholinkäyttöäni, leikkejä serkkujeni kanssa, vanhempieni ikääntymistä ja sitä, että arkun laskeminen hautaan on loppujen lopuksi aika tekninen suoritus.

Johanna Sinisalo - Auringon ydin. Sinisalo sotkee taas fantasian ja realismin keskenään. Lähtökohtaisesti idea on oikein kiehtova ja kapsaisiiniriippuvuus varsinkin oli ihan raikas idea. Jostain syystä itse toteutus ei tässä kuitenkaan alkuihmetyksen jälkeen napannut ollenkaan. Pointti tulisi selväksi vähemmälläkin. Erityisesti ärsyttivät kirjeet siskolle, jotenkin niiden sisältö oli turhan raskassoutuista pluskvamperfekteineen ja tuntui ettei tekstilaji ollut kirjailijalla täysin hallussa.

J. R. R. Tolkien - Taru sormusten herrasta. Joulun aikaan (toissajoulun?) tuli kova himo lukea tämä klassikko uusiksi. Viime kerrasta olikin jo noin 20 vuotta. Oli oikein mukava lukea taas, pidän kovasti.

Kersti Juva - Tolkienin tulkkina. Viitaten yllämainittuun teokseen, Juvan muistelot Tolkienin suomentamisesta osuivat ajankohtaiseen saumaan. Saattaa olla, että tämän kirjan julkaisu minut Tolkienin syliin sysäsikin. Odotin Juvan teosta innolla kirjaston varausjonon hännillä pidemmän aikaa, mutta itse lukukokemus oli valitettavasti hienoinen pettymys. Kirja sisälsi aika paljon kielitieteellistä neppailua ja en ollutkaan moisesta ihan yhtä innostunut kuin luulin, että olisin ollut. 

Robin Hobb - Salamurhaajan oppipoika. Tolkienin jälkeen ounastelin, että kunnon ennenlukematon fantasiatrilogia voisi olla poikaa, mutta yritys jäi vähän kesken. Aloittelin sarjan toista teosta jo, mutta muut kirjat veivät mielenkiinnon. Salamurhaajan oppipoika oli toki ihan kiinnostava ja hieman harmittelenkin, että jokin tietty magia puuttui, joka olisi saanut innostumaan kirjasarjasta enemmän.

Jack London - Erämaan kutsu. Tämän lainasin aivan satunnaisesti ilman ennakko-odotuksia kirjaston "kokeile näitä" -hyllystä. Jotenkin tykkäsin tästä. Tarina oli simppeli, mutkaton ja lyhyt. En tiedä, oliko tämän tarkoitus sisältää jotain elämää suurempia opetuksia. Jos oli, en moisia havainnut. Oli hauska seurata koiran elämää ja tuntui, että viileä tuuli puhalsi hieman helpotusta kirjan sivuilta heinäkuun helteisiin päiviin.

Johanna Vehkoo - Oikeusjuttu. Todella kiinnostava teos minulle aika vieraasta aiheesta. Sai innostumaan hieman politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun seuraamisesta, mitä en ole pitkään aikaan juuri harrastanut. Kaikki sympatiat Vehkoolle!

Venla Kuoppamäki - Sun poika kävi täällä. Toinen tositarina aiheesta, josta vielä vähemmän ymmärsin. Mutta kirja oli upea! Todella koskettava ja sai kyllä tosissaan nieleskellä kyyneleitä.

1 kommentti:

  1. Kiitos selkeistä selityksistä ja vaivannäöstänne merkityksellisen sisällön luomisessa.

    VastaaPoista