Sentenced-kirjamies Matti Riekiltä on taannoin ilmestynyt juoksuaiheinen Raskas askel, jonka päätin lukaista, kun kirja vain iskettiin pyytämättä käteen suositusten kera. Riekki kertoo, kuinka kaljaa juoskentelevasta musaäijästä tuli juoksenteleva maratoonari ja miten me muut voimme tehdä saman tempun, jos niin haluamme.
Olen jokusen juoksukirjan lukenutkin. Jos Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta ja McDougallin (olin kirjoittaa McGonagall, mutta onneksi tarkistin) Born to Run olivat inspiroivia ja filosofisia retkiä ihmisyyden olemukseen, on Riekin tyyli selvästi maanläheisempi ja konstailemattomampi. Mies kertoo, kuinka lahjaksi saatu sykemittari innoitti hänet tutustumaan lajiin ja kuinka juoksusta vähitellen tuli elämäntapa.
Kirjassa on paljon käytännön vinkkejä nännien teippauksesta kenkien valitsemiseen. Aloittelijalle ohjeet ovat varmasti tarpeen, mutta itsestäni tuntui, että olen lukenut samat jutut eri juoksufoorumien sivuilta kymmeniä kertoja. Ehkä en ole vain kohderyhmää. Netti on niin täynnä juoksuaiheista keskustelua, joissa samat aiheet kiertävät kehää. Itsekin ahmin tätä tietoa kovimmassa innostukseni ja juoksun käytännön asioiden suhteen olen toistaiseksi kylläinen. Eli vika ei liene Riekissä, vaan lukijassa.
Mielenkiintoisempaa kirjassa ovat mielestäni matkakuvaukset maratooneilta ja yleinen asenne, jolla Riekki lajiin suhtautuu. Samaistuin erityisesti fiilikseen, jonka saa juostessa talven paukkupakkasöinä tyhjillä kaduilla. Harmi, että oma innostukseni on niin kausittaista. Juoksin viime tammikuun aikana (joka oli vielä perhana kylmä) pari sataa kilometriä, kesän aikana on tuskin satanen tullut täyteen. Ehkä tässä on joku psykologinen juttu, että innostun hommasta silloin, kun se tuntuu haastavalta. Kesän lämpö ja hyvät juoksuolosuhteet laiskistavat ihmisen.
Riekki käyttää myös paljon huumoria omalla suorasukaisella tyylillään, joka oli teoksessa ihan paikallaan. Kirjan perusidea onkin puhua juoksemisesta suomalaisen miehen silmin ilman turhaa ulosteenjauhantaa. Tästä lähtökohdasta teos ajaa mainiosti asiansa. Itse kuitenkin inspiroiduin enemmän McDougallin kuvauksista Meksikon paljasjalkaisista ultramaratoonari-intiaaneista kuin Riekin hiilaritankkauksen sekoittaman suolen toiminnasta. Kävin kuitenkin tänään parin viikon tauon jälkeen juoksemassa, eli vaikka Raskas askel ei olisikaan mikään mestariteos, on se ainakin yhden ihmisen saanut liikkumaan 12 kilometriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti