Kuuntelin lenkillä, kuuntelin bussissa, kuuntelin
vessanpönttöä kuuratessa. Lukijattaren ääni oli ihan kiva ja eläytyminen
uskottavaa. Sisäinen perfektionistini tosin välillä ahdistui, kun en voinut
tarkistaa aikaisempia yksityiskohtia. Äänikirjojen kanssa olin siis ennen
Puhdistusta neitsyt. Kyllä minä joskus yritin Havukka-ahon ajattelijaa korvien
kautta nauttia, mutta ei siitä mitään tullut…tempo tuntui niin hengästyttävän
hitaalta. Nyt kävi siis paremmin.
Kirjan alkupuolella olin hieman hämilläni: kuinkas se Viron
historia oikein menikään? Kyllähän sekin tuli selväksi tarinan edetessä. Pääpaino
Puhdistuksessa ei ollut kuitenkaan historiallisella dokumentoinnilla, vaan
kerronta keskittyi enimmäkseen kuvaamaan virolaisneitojen ajatuksia ja
edesottamuksia. Yleisilme teoksessa oli aika harmahtava, paikat olivat vähän
rempallaan, eikä ajatuksia kannattanut kovin julkisesti ruveta huutelemaan.
Salaisia komeroita, revenneitä sukkahousuja ja valmiiksi pakattuja matkalaukkuja:
sellainen oli kylmän sodan aikainen Viro.
Minä, joka yleensä nostan juonen kaiken muun edelle,
onnistuin kerrankin nauttimaan vain puhtaasta tunnelmasta. Aliide oli sympaattinen
melankolisuudessaan ja niin oli myös Zara haavoittuvaisena kotiinpalaajana.
Hans jäi sen sijaan etäisemmäksi. Martinin punasävytteistä päristelyä seurasi
sivusta mielellään Aliidea samalla säälien. Ja tätä kaikkea siis saatiin yhtä
aikaa useassa eri ajassa ja maailman menossa.
Ajatukseni ovat karkailleet taas vaihteeksi. Oi miksi en
päivittänyt blogiani heti kun kirjan luin, nyt on jo liian myöhäistä. Vaikka
päivityksiä ei ole viime aikoina paljoa tippunut, ei se silti johdu siitä, että
puna-armeija minut vaientanut olisi. Välillä sitä pitää suoda aikaa myös muille
velvollisuuksilleni, joista opiskelu ei suinkaan ole ollut näinä päivinä
vähäisin.
Elossa siis ollaan, toivokaamme lukurikkaampia viikkoja tästedes. Teaserinä heitettäköön, että tällä hetkellä yöpöydältä (oikeasti lattialta ympäri kämppää) löytyy mm. susien ja leijonien välienselvittelyä (George R.R. Martin), roomalaisnuorukaisen itsensäetsiskelyä (Mika Waltari), symbolien tulkintaa (Dan Brown) ja ”me emme ole virtahepoja”-otuksien seikkailuja (Tove Jansson).
Elossa siis ollaan, toivokaamme lukurikkaampia viikkoja tästedes. Teaserinä heitettäköön, että tällä hetkellä yöpöydältä (oikeasti lattialta ympäri kämppää) löytyy mm. susien ja leijonien välienselvittelyä (George R.R. Martin), roomalaisnuorukaisen itsensäetsiskelyä (Mika Waltari), symbolien tulkintaa (Dan Brown) ja ”me emme ole virtahepoja”-otuksien seikkailuja (Tove Jansson).
Loppuun vielä nuorisoa lukemaan patistava sitaatti Mark
Twainilta: ”Niillä, jotka eivät lue, ei ole minkäänlaista etulyöntiasemaa
verrattuna niihin jotka eivät osaa lukea.”